Vuoden 2015 (24.2–12.3.2015) kaukolomakohde suuntasi Kapkaupunkiin, Etelä-Afrikan, jossa kävin moikkaamassa vanhaa ystävääni, joka nykyisin asuu sillä. Lento lähti tiistai aamuna 24.2.2014 Helsingistä Amsterdamin kautta kohti Kapkaupunkia. Lentomatka oli yhteensä noin 15 tuntia ja perillä olin jo saman päivän iltana. Kapkaupunki on siitä mukava, että aikavyöhyke on sama kuin Suomessa. Minkäänlaista aikaeroväsymystä ei siis päässyt syntymään.
Vaihto Amsterdamissa oli tiukka, sillä aikaa oli vain tunti. Tämäkin typistyi 30 minuuttiin, kun Helsingistä lähtevä lento oli myöhässä. Sainkin hyvän aamulenkin juostessani koko Amsterdamin lentokentän poikki. Matkalaukku sentään siirtyi automaattisesti, mutta vähän kyllä jännitti, että ehtiikö mukaan. Lopulta kaikki kuitenkin meni hyvin ja sekä minä että matkatavat päästiin perille. Tässä kohtaa täytynee todeta, että jos en olisi tällä hetkellä erittäin hyvässä kunnossa, niin en edes harkitsisi tuollaista aikataulua matkalle saati ylipäätään noin pitkää lentoa. Lennot olivat KLM:n ja maksoivat yhteensä 820 euroa. Päivälento ei ollut se mukavin vaihtoehto, mutta aikataulut ja hinnat sopivat näin parhaiten yhteen.
Reissuni tarkoitus oli siis loman lisäksi käydä moikkaamassa parasta lapsuudenystävääni, joka oli asunut reilu vuoden Kapkaupungissa. Ystäväni olikin minua vastassa kentällä, joka helpotti suunnistusta kohti kaupunkia. Otimme taksin ja ajoimme hänen sen hetkiselle asunnolle Green Pointin kaupunginosaan. Tosin heti seuraavana iltana oli tiedossa muutto toiselle puolelle kaupunkia ja totta kai saavuin sopivasti muuttoavuksi.
Ystäväni siis työskentelee Kapkaupungissa ja oli aina osan päivästä töissä. Jäinkin siis heti ensimmäisenä aamuna kartta kädessä kämpille ihmettelemään. No, herättyäni lähdinkin sitten kävellen tutustumaan kaupunkiin. Suuntasin Waterfrontin ihanalle ja idylliselle satama-alueelle, joka sijaitsi lähistöllä. Waterfrontista löytyy lukuisia ravintoloita, kauppoja, valtava ostoskeskus, nähtävyyksiä, museoita, kulttuuria, katutaiteilijoita, konsertteja sekä suuri akvaario. Mielestäni Waterfrontin alue on ehdottomasti yksi kaupungin parhaista paikoista ja kävinkin siellä useaan otteeseen.
Waterfrontista lähtee myös lautta kuuluisalle vankilasaarelle, Robben islandille, jossa tuli tietysti vierailtua. Robben island on kuuluisa siitä, että saarella toimi vankila, jossa pidettiin apartheidin aikana poliittisia vankeja. Kuuluisin vanki oli Nelson Mandela, joka vietti saarella peräti 18 vuotta. Mandelasta tuli vapauduttuaan Etelä-Afrikan presidentti. Saarta on käytetty 1600-luvulta asti vankilana ja leprasairaalana. Se suljettiin vuonna 1991 ja siitä tehtiin museo. Nykyisin saari on myös Unescon maailmanperintökohde. Museoon tutustutaan ryhmässä oppaan johdolla. Yksin sinne ei pääse haahuilemaan. Vankila on siinä kunnossa millaiseksi se jäi sulkemisen aikaa. Muun muassa Mandelan selli on jätetty entiselleen.
Ilma oli koko reissun ajan kuuma ja aurinkoinen. Lämpömittari pysytteli 30 asteessa, mutta merituuli vilvoitti mukavasti. Kapkaupunki on myös kuuluisa tuulestaan ja siksi se onkin esimerkiksi surffareiden ja leijalautailijoiden suosiossa. Välillä kova tuuli kyllä myös ärsytti ja se kannattaa ottaa huomioon jos haluaa päästä esim. cabel carin avulla pöytävuorenhuipulle. Kovalla tuulella ja pilvisellä säällä cabel car ei ole käytössä. Itsellänihän oli vakaa aikomus kiivetä vuorelle, mutta laiskuuttani sorruin cabel carin kyytiin. Ostin kaupasta eväät mukaan ja vietin vuorella puolisen päivää. Oikein mukava picnic kohde ja huippuhan on helppokulkuinen, sillä vuori on nimensä mukaisesti tasainen.
Kuten lähes kaikissa suurkaupungeissa, myös täällä, oli turistien iloksi hop on–hop of -bussit, joilla pääsi oikein kätevästi kiertämään kaupunkia ja lähialueita. Bussireittejä oli yhteensä kolme ja ne toimivat oikein hyvin. Otinkin kahden päivän lipun, johon kuului kaikki reitit ja maksoi 270 rändiä eli noin 20 €. Melko edullista mielestäni. Hintataso koko Etelä-Afrikassa nyt muutenkin on edullinen Suomeen verrattuna. Tosin vaatteet, elektroniikka ja muu tavara oli ihan samoissa hinnoissa. Ruoka on edullista sekä kaupoissa että ravintoloissa. Ensimmäisinä päivinä kiersin sekä bussilla että jalan keskusta-alueen nähtävyydet ja kävin parissa museossa.
Piipahdin myös pöytävuoren toisella puolella nauttimassa viinitilojen antimista. Etelä-Afrikassa on lukuisia viinitiloja ja pelkästään niiden kiertelyyn tarvittaisiin monta viikkoa. Itse vierailin Groot Constantian tilalla, joka on yksi alueen vanhimmista. Rakastan ylikaiken viinitilojen miljöötä ja historiallista tunnelmaa.
Torstai illalla kävimme myös katsomassa paikallisen ja myös maailmalla tunnetun standup koomikko Trevol Noahin esitystä. Show oli todella hauska ja vitsit ymmärsi melko hyvin. Yleisestikin Etelä-Afrikan aksentti tuotti välillä hieman vaikeuksia ymmärtää. Tietyt sisäpiirivitsit menivät välillä vähän ohitse, sillä esimerkiksi politiikkaan viittaavissa vitseissä olisi pitänyt tietää hieman asian taustaa ja jotta se olisi auennut täysin. Mutta hauskaa oli, enkä muista koska olisin viimeksi nauranut niin antaumuksella. Esityksen jälkeen käytiin vielä syömässä myös muutamilla drinkeillä kaupungin keskustassa.
Viikonloppu menikin sitten järjestetyillä päiväretkillä. Lauantaina suuntasin retkelle kohti Pöytävuoren luonnonsuojelualuetta ja Kapin niemimaan kärkeä. Retken aikana käytiin Hout Bayssä, Bouldersissa, Cape Pointissa sekä Hyväntoivonniemellä. Vaikka Cape Point ja Hyväntoivonniemi olivat niitä kuuluisia paikkoja, niin kyllä retken kohokohta oli False Bayn rannikolla sijaitseva Boulders Beach. Ranta on suosittu turistikohde, sillä siellä asuu ja pesii satoja Afrikan pingviinejä. Ranta on kokonaan rauhoitettu ja pingviiniyhdyskuntaan pääsee tutustumaan erikseen rakennettuja kävelyreittejä pitkin. (tutustu retkeen tästä)
Cape Point ja Hyväntoivonniemi puolestaan sijaitsevat noin 50 km Kapkaupungista etelään. Cape Pointissa on kaksi majakkaa, josta toiseen pääsee kiipeämään suhteellisen jyrkkää rinnettä (paikalla on myös cabel car). Cape Point ja Hyväntoivonniemi ovat melko lähekkäin ja Cape Pointista pääsikin kävelemään hienoa maisema reittiä Hyväntoivonniemen huipulle. Koko Pöytävuoren luonnonsuojelualue on kuitenkin nähtävyys myös itsessään. Alueen luonto ja eläimistö ovat ainutlaatuisia. Alueella tavataan yli 250 lintulajia ja isommista eläimistä jopa seeproja.
Sunnuntaina sain sitten toteuttaa yhden pitkäaikaisista haaveistani ja lähdin tällä kertaa päiväretkellä Inverdoornin safarille. Paikka sijaitsee parin tunnin ajomatkan päässä Kapkaupungista ja on lähin suurempi safarialue (lue tästä postaus safarista). Etelä-Afrikassa luontoon tutustuminen ja matkustelu on kuitenkin siitä vaivatonta, että koko maa on malariasta vapaata aluetta eikä malaria lääkitystä tarvita. Tämä on ainakin näin myasteenikon kannalta hyvä juttu, sillä useimmalla noita lääkkeitä on jo ihan tarpeeksi muutenkin. Tosin omasta kokemuksesta voin sanoa, että aiemmin syömäni malaria lääkitys ei vaikuttanut myastenia lääkitykseen tai oireisiini millään tavalla.
Seuraava viikko alkoi sitten auton vuokraamisella ja lähdimme suunnitellulle road tripille pohjoiseen päin. Viiden päivän aikana ajettiin yhteensä lähes 2000 km. Reittimme vei pohjoiseen lähelle Namibian rajaa ja takaisin. Uskaltauduin myös itse ajamaan vaikka maassa onkin vasemmanpuoleinen liikenne. Ensimmäinen kohteemme oli Augrabies falls luonnonpuisto. Augrabiesin vesiputoukset ovat maailman kuudenneksi suurimmat. Jouduimme kuitenkin pettymään pahasti. Vettä virtasi juuri ja juuri ja alue kärsi suuresta kuivuudesta. Maisemat olivat kaikesta huolimatta uskomattoman kauniit. Puistossa oli myös pieni safari ja osallistuimmekin yösafarille. Puistossa tavattiin ainoastaan kasvissyöjiä eli kirahveja, seeproja, aaseja ja pienempiä eläimiä. Kuulemma leopardejakin on joskus näkynyt, mutta niiden näkeminen on todella harvinaista.
Keskiviikko aamulla lähdettiin jälleen tienpäälle ja ajettiin Kagga Kamman luonnonpuistoon. Yhteen ihanimmista ja erikoisemmista hotelleista joissa olen ollut. Hotellin huoneet oli kirjaimellisesti rakennettu puoliksi kallioon ja puoliksi luolan näköiseksi. Paikka oli aivan tavattoman ihana, kaunis ja rauhallinen.
Nukkuessamme uima-altaalla ympärillemme oli kerääntynyt kymmenittäin aivan tavattoman söpöjä kalliotamaaneja, joita esiintyy koko Etelä-Afrikassa runsaasti. Tässä olisi ollut pingviinin lisäksi toinen oikein potentiaalinen tuliainen. Iltapäivällä lähdettiin jälleen tien päälle ja viimeinen pysähdyksemme oli The Bath, luonnonkylpylä, jossa saatiin rentoutua kuutamouinnilla pitkän ajomatkan jälkeen. Veden lämpötila oli mukavat 42-astetta. Perjantaina otettiin jälleen suunta kohti Kapkaupunkia.
Noin puolentunnin matkan päästä kaupungista sijaitsee myös varsinainen Stellenboschin viinialue, jossa on satoja tiloja. Täällä käytiin maistelemassa viinien ohella myös juustoja ja suklaata. Kotiinkin toin muutaman tuliaisen. Etelä-Afrikka on oiva kohde viinin ystäville ja viinitiloilla saisi helposti vietettyä vaikka viikkoja. Itselleni tämä ei ainakaan olisi ongelma 😀
Seuraava viikonloppu meni tällä kertaa rennosti ja käytiin muutamilla markkinoilla, leijonapuistossa ja sitten vain kiertelin kaupunkia. Markkinoille mentiin tarkoituksella aamiaiselle, sillä tarjolla oli aivan uskomattomat määrät aivan uskomattoman hyvää ruokaa. Idea näillä erilaisilla markkinoilla on, että paikalliset pienyrittäjät pääsevät esittelemään ja myymään tuotteitaan. Markkinat ovat todellinen turistin taivas. Ainakin jos on yhtä hullaantunut kuin minä kaikkiin käsitöihin sekä ekologisiin paikallistuotteisiin. Markkinat ovat joka lauantai ja sunnuntai eri puolilla kaupunkia. Viikonlopun aikana Kapkaupungissa järjestettiin myös yksi maailman suurimmista maantiepyöräily tapahtumista, joten vilinää ja vilskettä riitti.
Maanantaina kello soikin sitten jo klo 6.00 ja 6.45 istui sharkladyn minibussissa kohti Gansbaain rannikkokylää ja haihäkkisukellusta. Pakko myöntää, että vähän oli bussissa jännitystä ilmassa,mutta kyllä se sitten pian muuttui adrenaliiniksi ja innostukseksi. Tämä oli yksi asioista, jonka halusin ehdottomasti reissulla tehdä, sillä Kapkaupunki on yksi harvoista paikoista maailmassa, jossa tämä on mahdollista. (lue tästä jos uskallat 😉)
Lopulta tuli sitten myös aika pakata laukut ja viettää vielä viimeinen päivä paratiisissa. Pääsinkin näin viimeisen päivän kunniaksi vihdoin myös rannalle. Vaikka kaupungissa on pitkä rantaviiva ja monia ihania rantoja, niin vesi on varsin kylmää. Etelämantereelta tulevat virtaukset estävät tehokkaasti meren lämpenemisen, vaikka ilman lämpötila läheneekin neljääkymmentä. Rannan jälkeen käytiin vielä vähän ostoksilla ja sitten syömään. Yhdeksän aikaa illalla otin taksi kohti lentokenttää ja torstai iltapäivällä olinkin jälleen kotona.
Yleisesti ottaen itse Kapkaupungissa ja lähi ympäristössä on melko tuvallista liikkua ja asua. Toki parhaimmissakin paikoissa näkee piikkilanka-aitoja, portteja, vartioita ja kameroita, mutta kyllä tilanne on usein miten melko rauhallinen. Kapkaupungin korkea rikollisuus on syytä tiedostaa, mutta maalaisjärjellä pärjää pitkälle. Itseäni ei varsinaisesti pelottanut kulkea yksin missään vaiheessa. Ulkona ei kuitenkaan ole syytä liikkua yksin pimeään aikaan, eikä poiketa tai oikaista mistään sivukaduilta. Kulkuneuvona taksi on edullinen ja turvallinen. Uber-taksisovellus toimi loistavasti! Laukkua on hyvä kantaa edessä, eikä puhelinta tai muuta arvokasta kannata kannella turhaan kädessä tai näkyvästi taskuissa. Rikollisuus keskittyy slummialueille, joita kaupungista löytyy valitettavan paljon. Ne ovat kuitenkin sijoittuneet kauemmaksi keskustasta, eikä turisti pääse niihin vahingossa eksymään.
Vaikka Etelä-Afrikka ja varsinkin Kapkaupunki ovat länsimaistuneet nopeasti ja elintaso nousee jatkuvasti, ovat korkea työttömyys, matalat palkat ja köyhyys edelleen suuria ongelmia, jotka näkyvät kaiken kehityksen keskellä. Rakastuin silti kaupunkiin ja koko maahan ja aion ehdottomasti palata vielä takaisin!
