Etelä-Afrikan reissun viimeinen maanantaina alkoi kun kello soi jo klo 6.00 ja 6.45 istui sharkladyn minibussissa kohti Gansbaain rannikkokylää ja haihäkkisukellusta. Pakko myöntää, että vähän oli bussissa jännitystä ilmassa, mutta kyllä se sitten pian muuttui adrenaliiniksi ja innostukseksi.

Tämä oli yksi asioista, jonka halusin ehdottomasti reissulla tehdä, sillä Kapkaupunki on yksi harvoista paikoista maailmassa, jossa tämä on mahdollista. Ei siis muuta kuin paksu märkäpuku päälle, lasit naamalle ja hyppy isoon metallihäkkiin ja hyiseen, noin 13-asteiseen, veteen. Tällä kertaa toimintaa olikin sitten ihan muille jakaa ja parhaimmillaan häkkiä kierteli kolme valkohaita, joista suurin oli noin 7 metrinen. Ei sitä joka päivä pääse kasvokkain yhden merten suurimman pedon kanssa ja kunnioitus näitä upeita eläimiä kohtaan kasvoikin valtavasti. Kokemus oli ehdottomasti yksi elämäni parhaista.

Koska meillä ei ollut happilaitteita käytössä toimi homma niin, että henkilökunta huusi aina ”sukeltakaa” kun hai lähestyi häkkiä. Veneestä lähestyvän hain havaitsi paljon helpommin. Häkki oli kiinni veneen kyljessä, jolloin jalkoja saattoi pitää häkin takareunalla. Muuten häkissä joutui joko roikkumaan tai uimaan, sillä pohjaan ei ylettynyt. Edessä, häkin sisäpuolella, oli tanko josta pystyi pitämään kiinni. Häkin ulommaisiin kaltereihin koskeminen oli sitten täysin omalla vastuulla.

Tälle reissulle sain ystäväni GoPron lainaksi, joten pääsin kuvaamaan myös veden alla. Vesi ei ollut kovin kirkasta, joten ihan parhaita ei näistä kuvista tullut. Veden sameus kuitenkin lisäsi jännitystä, sillä erotit hain vasta kun olitte kasvotusten vain kalterit oman naaman ja hain hampaiden välissä. Jos pulssia olisi mitattu olisi varmasti tullut ennätys.