Splitin reissulla vierailimme myös Kroatian upeassa saaristossa Vis:in saarella. Vis on pieni saari Adrianmerellä, joka sijaitsee Kroatian ulkovesillä. Se on entinen sotilassaari ja oli suljettu ulkopuolisilta monta vuosikymmentä. Saarella on aistittavissa sen historia ja saapuminen saarelle on kuin saapuminen toiseen aikakauteen. Vis:in lounaispuolella sijaitsee myös Biševon pikkusaari, jossa pääsee tutustumaan upeaan ”siniseen luolaan”. Vis:iltä järjestetään Biševon päiväretkiä. Turismi ei ollut ainakaan vielä vuonna 2014 vallannut saarta täysin, mutta turistimäärät ovat kasvamaan päin.

Lähdimme Splitistä aikaisin aamulla kohti satamaa, josta kaikki lautat saaristoon lähtevät. Jonotettiin hetki lippuja, jotka maksoivat 54kn nassu/suunta laivayhtiö Jadrolinijalla. Lautta osoittautui suureksi autolautaksi, joka vähän kummastutti. Lautalta löytyi muutama kahvila ja aurinkokannella oli ihan mukavat oltavat. Matka kesti noin 2h 20min.

Hotellimme Visillä oli Hotel Tamaris aivan sataman tuntumassa, kaupungin keskustassa. Saatiin huone heti, vaikka oltiin ennen sisäänkirjautumisaikaa paikalla. Hotelli on ulospäin siisti, mutta sisätilat melko ränsistyneet. Hotelli kaipaisi pikaisesti päivitystä tähän päivään! Luvattu ilmastointi oli säälittävä ja huoneen haju tunkkainen. Ikkunat auki, niin helpotti. Sängyt olivat kuitenkin siistit ja siivous toimi joka päivä. Neljästä yöstä 350e oli ehkä vähän suolainen hinta, mutta maksettiin toisaalta myös sijainnista.

Ensimmäisenä päivänä ei tehty oikeastaan mitään kummallista. Käveltiin pieni kaupunki ympäri ja vähän lähiympäristöä. Käytiin lounaalla hotellin vieressä olevassa ravintolassa, jossa oli todella hyvää ruokaa. Vähän hankaluuksia aiheutti taas tilaamani rapurisotto, jossa totta kai oli kokonaisia katkarapuja..mutta hyvää oli kuitenkin. Illalla käytiin vielä uudelleen syömässä ja mentiin aikaisin nukkumaan. Lähestulkoon ainoa ravintola johon mahduttiin ei ollut mikään maailman paras. Ruoka oli kuivaa ja paikka vähän ankea. Täällä huomattiin nopeasti se, että ravintolaan kannattaa varata pöytä tai olla aikaisin liikkeellä. Ravintoloita on turisti määrään nähden vähän ja ne ovat pieniä. Muuten Visin kaupunki on erittäin sympaattinen, pieni rantakaupunki. Ei täällä montaa päivää ehkä jaksaisi olla, mutta nämä muutama ilta on ihan jees. Paikka on selvästi purjehtijoiden suosiossa.

Visillä oli tarkoitus tehdä toisena päivänä retki ja toisena tutustua saareen. Ajateltiin ensimmäiselle päivälle retkeä blue caveen (siniseen luolaan), joka sijaitsee Bisevon saarella pienen venematkan päässä Visistä. Visillä oli kuitenkin ollut pari päivää todella tuulista, eikä kyseisiä retkiä ole järjestetty. Huomiseksi kuitenkin saatiin liput ja takuu vielä, että rahat takaisin mikäli tuuli ei hellitä. Hyvä diili mielestäni. Retki maksoi täällä 250kn nassu, Splitistä saakka se olisi ollut 80e.

Koska ei tuulen vuoksi päästy luola retkelle, päätettiin sitten lähteä tutustumaan saareen ja vuokrata skootterit. Visin saarta kiertää asfaltoitu tie, jota on helppo ajaa. Lisäksi liikenne on vähäistä, vaikka vuokra skoottereita ja autoja on melko paljon. Myös pyörän vuokraaminen olisi ollut mahdollista, mutta todella mäkisen maaston vuoksi en suosittele ellei ole hyvä kunto ja tahdo urheilla oikein kunnolla. Yli 30 asteen lämmössä ei myöskään ensimmäisenä tullut itselle mieleen lähteä vuoristopyöräilylle. Skootteri oli hyvä ja mukava vaihtoehto ja bikinit päällä ajaessa sai myös maksimoitua rusketuksen 😉 Skootterin vuokra oli 200kn nassu/12h ja päivän bensat noin 25-35kn vähän kulutuksesta riippuen. Päivän vuokra olisi ollut 250kn ja auto puolestaan hieman kalliimpi. Oli hauska ajella pitkästä aikaa ja vähän alkoi tehdä mieli skootteria taas kotiinkin.

Visin kaupungista saaren toisella puolella sijaitsevaan hieman pienempään Komizan kalastaja kylään on suoraan noin 10km, mutta kannattaa kierrellä rantateitä. Osalle rannoista on kuitenkin vain hiekkatie, jonka ajaminen skootterilla on jokseenkin haasteellisista. Eli jos ei halua kävellä, mutta haluaa päästä pienemmille rannoille, niin kannattaa vuokrata auto. Me lähdimme ajelemaan ensimmäisenä kohti Stiniva beachiä, joka on todella kaunis poukama saaren etelä puolella.

Rannalle on kuitenkin todella vaikea päästä ja tämän vuoksi se on myös rauhallinen. Maitse tänne ei kannata yrittää lasten kanssa tai jos on liikuntarajoitteinen. Matkaa ei ollut tieltä kuin reilu 100 m, mutta kohtisuoraan alas kallionrinnettä. Reisi ja pohjelihakset pääsivät kunnolla töihin. Hyvät kengät jalkaan (itsellä oli fläbärit joka oli huono idea) ja reisiin puhtia niin hyvin pärjää. Ylös pääsi helpommin kuin alas. Vaikka rannalla on pieni kioski kannattaa vettä varata mukaan kiipeilyyn.

Mikäli on mahdollista kulkea veneellä, niin meriteitse rannalle on huomattavasti helpompi päästä. Tosin venettä ei saa laituriin tai rantaan, vaan sen on pysyttävä vesillä. Ranta on kuitenkin kaiken vaivan arvoinen ja suosittelen ehdottomasti käymään. Yksi kauneimmista rannoista missä olen käynyt. Ranta on kiveä, vesi kirkasta ja upea paikka snorklata. Oltiin itse liikkeellä jo aamupäivällä, noin puolenpäivän aikaan alhaalla, ja tuolloin oli vielä hiljaista. Kun tuntia myöhemmin lähdettiin kipuamaan ylös päin, niin alkoi ihmisiä olemaan jo jonkin verran. Aamupäivällä myös puolet rannasta on vielä varjossa, jossa on mukava istuskella suojassa paahtavalta auringolta.

Stinivan jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Komizan kaupunkia. Tarkoitus oli pysähtyä vielä parilla rannalla matkalla, mutta reitit osoittautuivat hiekkateiksi eikä jaksettu lähteä skootterilla yrittämään tai kävelemään. Näytti matka sen veran pitkältä. Ajettiin suoraan Komizaan ihastuttavien viinitilojen lävitse mutkittelevaa vuoristoista serpentiini tietä. Maisemat olivat todella hienot.

Komizassa käytiin vielä rannalla, jossa myös syötiin lounasta. Jätettiin skootterit kaupungin reunaan parkkiin ja käytiin kävelemässä rantakatua. Komiza on vielä huomattavasti Visin kaupunkia pienempi. Rantakadulla syötiin jätskit ja päätettiin lähteä ajamaan takaisin päin. Paluumatka suoraa tietä saaren halki meni nopeasti. Ensin noustiin jyrkkää rinnettä ylös ja sitten suoraan alamäkeä täysillä alas. Hauskaa.

Visissä ajettiin vielä kaupungin ohi nimelle, jossa oli jotain linnoja ja rantoja. Löydettiin Fort Georgen -linnoitus, jossa oli todella ihanan näköinen ravintola. Valitettavasti ravintola oli myös täyteen varattu ja kun skoottereilla oltiin ei viitsitty jäädä lasilliselle. Näkymät merelle olivat upeat ja samoin sängyt joista oli tehty istumapaikat. Suosittelen käymään. Täällä järjestettiin myös jotain tapahtumia ja konsertteja.

Koska kello oli tässä kohtaa vasta neljä iltapäivällä, niin päätettiin ajaa vielä saaren toiselle puolelle Stoncican rannalle, jonne meni perille saakka hyvä tie. Ranta olikin kivan näköinen, paljon lapsia ja perheitä. Rannalla oli myös pieni viinitila sekä pari ravintolaa. Itse ranta oli muista poiketen hiekkaa. Juotiin kokikset palmun alla ja ajettiin takaisin. Käytiin vielä tankkaamassa skootterit ja palautettiin ne pari tuntia etuajassa. Edellisillasta viisastuneina käytiin myös varaamassa pöytä ravintolaan johon ei aiemmin päästy. Varaus osoittautuikin hyväksi ideaksi sillä kun illalla saavuttiin paikalle, oli paikka jo aivan täynnä ja ihmisiä jonossa. Ruoka oli hyvää ja tarjoilu pelasi. Mukava pieni paikka. Syömisen jälkeen nukkumaan kuumaan ja tunkkaiseen huoneeseen, huoh.

Perjantaiksi oltiin sitten varattu tuo blue cave retki sekä illaksi vielä ruokailu Roki’sin viinitilalle. Retki varattiin Navigator turistipuljun kautta, mutta eipä sillä lopulta ollut väliä sillä kaikki lähtivät samalla veneellä. Retken hinta siis oli 250kn nassu, joka sisälsi matkat luolalle ja sisäänpääsylipun (50kn). Retki lähti satamasta aamu yhdeksältä ja oli takaisin hieman viiden jälkeen. Alun perin tarkoitus oli kiertää saari mennessä pohjoisen kautta ja paluussa etelästä, mutta edelleen kovan tuulen vuoksi mentiin edestakaisin eteläpuolelta, jossa merenkäynti oli rauhallisempaa.

Ajettiin suoraan Bisevon saarelle, jossa luola sijaitsee ja vaihdettiin siellä pienempiin veneisiin joilla pääsi itse luolaan. Matka Bisevoon kesti noin pari tuntia, mutta itse luolassa vierailuun meni noin 10-15 minuuttia. Nopea mutta upea kokemus. Luolan tunnelma oli taianomainen.

The Blue Cave (sininen luola) on luonnon nähtävyys, jonka löysi paikallinen kalastaja Baron Eugen Rausoonet vuonna 1884. Se on 24m pitkä, 10-12m leveä, 15m korkea ja 16m syvä. Luolan suuaukko on kuitenkin vain 1,5m korkea ja 2,5m leveä, ja siksi sinne ei kovin isolla veneellä pääse. Luola on kuuluisa siitä, että se hehkuu sinisenä vaikka sinne ei pääse luonnonvaloa mistään. Valo tulee veden alta ja saa todella kirkkaan ja puhtaan veden loistamaan. Veden alla näkyvä kalliosilta on jopa 6m syvyydessä.

Retkeen kuului myös noin 5-10min valokuvaus sessio aiemmin mainitulla Stinivan rannalla sekä vierailu green cavessa (vihreässä luolassa). Green Caven idea on hieman sama kuin blue cavessa, mutta tänne pääsi ilman mitään lippuja ja luola oli myös suurempi. Katossa oli pieni reikä, josta auringon säteet pääsivät luolaan ja värjäsivät sen puolestaan vihreäksi. Oltiin luolalla kuitenkin liian aikaisin aamusta, jolloin aurinko ei vielä paistanut aukosta eikä vihreää hehkua näkynyt. Hieno paikka kuitenkin.

Lisäksi retkeen sisältyi noin 2 tunnin pysähdys Rukavac beachilla, jossa oli mahdollisuus uida ja syödä lounasta. Vieressä oli myös muutama muu ranta lyhyen kävelymatkan päässä. Täällä oli myös pieni Rucavan kylä, jonne olisi päässyt skootterillakin ajelemaan. Ei kuitenkaan tietoisesti tultu koska tiedettiin paikan sisältyvän tähän retkeen. Tosin jos täällä haluaa syödä pitää siihen varata aikaa. Eli rannasta nauttiville omaat eväät mukaan. Täällä oli hyvät snorkalaus mahdollisuudet syvän veden ja kallio rantojen ansiosta. Kokonaisuudessaan retki oli mukava, vaikka olisin ehkä kaivannut jonkinlaista opastusta tai ainakin venematkalle pehmeämmät penkit 🙂

Visin saarella on myös monia pieniä viinitiloja ja täältä tuleekin sekä paikallisia viinejä, oliiviöljyjä sekä hilloja. Saaren elinkeino perustuu viljelyyn sekä turismiin. Meillä oli alunperinkin tarkoitus vierailla ainakin jollain viinitilalla ja mahdollisesti tehdä myös viininmaisteluita. Viininmaistelut eivät onnistuneet mutta viinitilalle päästiin. Visin kaupungissa on jokaisen saaren viinitila edustettuna omalla pienellä kaupalla, jossa tilan tuotteita myydään. Ennakko tutkimusten perusteella Roki’s tila oli todella suosittu ja heidän perinteistä illallista suositeltiin kovin. Viinikaupan avulias vanha rouva saikin meille pöydän vielä samalle illalle, joka oli kuulemma hyvää tuuria.

Paikka oli aivan täynnä kun sinne saavuttiin. Matkaa Roki’s tilalle oli Visistä noin 6km, mutta ruuantilaamiseen sisältyi kyyti edestakaisin. Loistavaa palvelua! Tajuttiin varauksen jälkeen hotellilla ettei kysytty ollenkaan mitä illallinen maksaa, mutta ajateltiin ettei se voi kovin paljoa olla ja muutenkin otettiin asia vain lähinnä kokemuksena. Käveltiin siis ilta kahdeksaksi viinikaupalle, josta kyyti lähti. Matka kesti noin 10min ja kyytiin tuli pari muutakin pariskuntaa. Perillä meitä odotti oikein tunnelmallinen ja ihastuttava puiden suojaan rakennettu terassi sekä ravintola. Ruoka piti päättää jo varaustilanteessa, sillä sen valmistaminen perinteisin tavoin hauduttamalla kesti kuulemma kolme tuntia.

Valittiin viinikaupan myyjän suosituksesta mustekalaa, joka olikin erinomaista! Annoksessa oli mustekalaa, perunaa ja riisiä. Hyvin yksinkertaista mutta hyvä. Annos oli myös iso ja halutessa tarjolla olisi ollut jotain jälkiruokiakin. Jätettiin ne kuitenkin välistä. Juomaksi valittiin sekä tilan valkoinen että punainen viini. Molemmat viinit olivat ihan hyviä, mutta eivät kuitenkaan mitenkään ihmeellisiä. Ei siis ostettu pulloja kotiin, vaikka ensin niin vähän meinattiin. Lopullinen lasku illalliselle oli 458kn kahdelta henkilöltä sisältäen ruuan sekä yhteensä litran viiniä. Annettiin kuitenkin 500kn ja erikseen vielä kuskille 20kn tippiä. Kroatiassa on tapana jättää 5-10% juomaraha hyvästä palvelusta ja kohteliaisuutena. Usein pääsee helpolla kun pyöristää summan vain ylöspäin. Aikaa meni noin pari tuntia mutta oltaisiin saatu olla kauemminkin. Kyytejä lähti ehkä noin puolen tunnin välein takaisin kaupunkiin.

Viinitilalla syöminen olikin parhaimpia hetkiä reissussa. Istuttiin pimeässä, vain muutaman lampun valossa keskellä viiniköynnöksiä ja nauttia hyvästä ruuasta, juomasta, seurasta. Toinen ajatuksia herättävä hetki oli paluumatka kaupunkiin: istuttiin pimeässä vain auton valojen loisteessa, kuunnella tunnelmallista kroatialaista musiikkia ja katsellen yllä loistava tähtitaivasta. En muista koska olisin viimeksi ylipäätään ihaillut tähtiä puhumattakaan siitä, miten paljon tähtiä täällä näkyi. Joskus on vain hyvä päästä keskelle ei mitään ja saada maailman kaikkeudelta muistutus siitä, miten pieniä me tällä todellisuudessa olemme.

Viimeisenä aamuna herätyskello soi yhdeksältä, suunnattiin aamiaiselle, ostamaan lauttaliput klo 12 lauttaan ja sitten pakkaamaan laukut. Kirjauduttiin hotellista ulos ja jäätiin terassille vielä hetkeksi istuskelemaan. Minä kävin myös ostamassa taas magneetin matkamuistoksi ja pakkauksen paikallisia pieniä hillopurkkeja tuliaisiksi 🙂 Visin rantakadulla oli muutamia turisti tavaroita myyviä kauppoja, paikallisia tuotteita tarjoavia kojuja, muutama ruokakauppa sekä pari vaateliikettä. Ostostarjonta ei siis ole mikään päätä huimaava. Komizan kylässä puolestaan oli vielä niukempi tarjonta. Lauttamatka kesti taas sen 2h 20min ja tällä kertaa ihmisiä oli huomattavasti enemmän. Lauttaan kuljetaan autokannen kautta ja tarjolla on ahtaiden rappusten lisäksi vain yksi pieni hissi. Eli jos laukkuja ei halua kantaa neljää kerrosta joutuu sietämään jonotusta ja ruuhkaa sekä tullessa että mennessä. Suosittelen reppua/rinkkaa.

Paluu Splitiin ja ihmisten ilmoille oli mukavaa, mutta kyllä nämä pari päivää tekivät lomasta varsinaisen loman. Kun ei voi keskittyä oikeastaan edes nähtävyyksiin, niin mieli lepää.