Tänään edessä on Slovakian valloitus! Lähdettiin aamiaisen jälkeen ajamaan kohti ensimmäistä kohdetta, Spisin Linnaa, joka sijaitsee Spisin kaupunpungin yllä. Kohde on myös Unescon maailmanperintökohde. Spisin Linna on yksi keskieuroopan suurimmista ja siellä on kuvattu muun muassa elokuvat Dragonheart ja The Last Legion. Linnan juurille pääsi autolla, mutta loppun noin 100 metriä piti tarpoa kävellen ylämäkeen. Ihan vaikuttava näky ja ehdottomasti vierailun arvoinen. Sisäänpääsy aikuiselta oli 6 euroa.

Linnasta suunnattiin Suchá Belá -nimiselle ”vaelluskohteelle”. Koko alue on lunnonpuistoa, jossa on erilaisia retkeilykohteita. Suchá Belá  on varsin tunnettu reitti, joka kulkee vuorisstosolaa noin 5km matkalla 500metriä ylöspäin. Suchá Belán koko reitti on 13 km. Alussa reitti kulkee jouenuomassa sekä välillä pikkospitapitkin. Vaikka reitti oli merkitty keskinkertaiseksi, niin ihan hunolla kunolla en sinne lähtisi. Lisäksi reitti ei todellakaan sovellu korkeanpiakankammoisille!

Myöskään me emme päässeet reittiä kulkemaan kokonaan, sillä myasthenia oireeni iskivät päälle siinä kohtaa kun olisi pitänyt lähteä kiipeämään kalliota ylös tikapuilla. Askelmat olivat kamalat ja mitään suojakaiteita tai vastaavia ei ollut. Ongelma oli jälleen kerran käsissä ja siinä, että niistä lähtivät voimat. En siis uskaltanut lähteä kiipeämään tikkaita. Voitte kuvitella paljonko otti päähän! Tankkasin vielä mestinonitkin naamaan, mutta ei auttanut. Olen huomannut itselläni muutenkin sen, että jos voimat eivät riitä ja alan miettimään sekä pelkääpään asiaa, menen täyteen paniikkiin ja luhistun siihen. Olen tätä yrittänyt harjoitella lähinnä hengitystekniikoilla ja rauhoittumalla, mutta kun paniikki pääsee valloilleen se on sitten siinä. Ainakin hetkeksi. Nyt tosin todettiin, että lähdetään tarpomaan reittiä takaisin päin, sillä jos kiipeämään olisi lähtenyt ei paluu olisi ollut enää mahdollista.

Sucha Belan reitti oli kuitenkin todella kaunis ja rahoittava. Kaupungin vilskeestä pääsi syvälle metsään jossa olit vain sinä, lunto ja satunnaiset kanssa kulkijat. Vedensolina, lintujen laulu ja metsän vehreys olivat todella rauhoittavia. Hyyvät kengät tulevat tarpeeseen eikä niiden kastumista kannata pelätä. Kesä kuivaa minkä kastelee. Metsän siimeksessä oli myös mukava raikas ilmasto verrattuna kaupunkien tukalaan kuumuuteen. Eväät ja riittävästi vettä tulevat myös tarpeeseen. Alueelle päästäkseen pitää maksaa 1,5e sisäänpääsymaksu sekä parkista 3euroa.

Reippailun jälkeen otettiin suunnaksi Kosicen kaupunki etelä Slovakiassa. Aeimmin katsoin, että oltaisiin voitu poikeata myös muutamassa luolassa sekä myös toisessa kansallispuitossa, mutta ei näihin ehditty. Yksi mielenkiintoinen vierailukohde olisi ollut Dobšinská Ice Cave. Slovakiassa on muutenkin paljon erilaisia luolia, joihin tutustua.
Seikkailtiin myös tuon ajamisen kanssa, sillä Slovakiassa pitää moottoriteille ostaa tarra (tietyt tiet ovat maksullisia), jota ei sitten ostettu ja kikkailtiin siksi pikkuteitä. Tiet olivat paikoin kauheassa kunnossa ja kiertelivät tiesmistä. Toisaalta tämä oli hauska tapa päästä paikkoihin joihin ei varmasti tulisi muuten ikinä tultua. Auton suomalainen rekisterikilpi aiheutti myös uteiliaita katseita matkanvarrella. Yllätyin myös siitä, miten köyhää ja hunokuntoista aluetta osa Slovakiasta oli. Suoranaisia hökkelikyliä tuli vastaan aina silloin tällöin, eivätkä varsinaiset kylätkään missä priima kunnossa olleet.

Kosiceen saavuttiin alkuillasta. Kaupunki on Slovakian toiseksi suurin. Yövyimme tälläkertaa Apartments Topolovassa, joka sijaitsi noin 1km päässä vanhastakaupungista. Yksi yö maksoi 52e sisältäen huoneen, yksityisen pysäköinnin ja kapunkiveron. Pysäköinti oli suojaisalla sisäpihalla lukollisen portin takana. Muutoin paikka sijaitsi tavallisella asuinalueella.

Kosicen vanhakaupunki on hieno mutta melko pieni, rajoittuen oikeastaan yhteen katuun. Eilen ilalla käytiin keskustassa syömässä ja päätettiin, että tutustutaan kupunkiin tarkemmin tänä aamuna. Illallistettiin med Malina avintolassa, joka oli oikein mukava ja perinteinen slovakialainen ruoka hyvää. Illallinen maksoi 35 euroa.

Tänään käytiinkin syömässä myöhainen aamiainen ja kierrettiin vanhakaupunki ympäri. Täällä selvästi valmistauduttiin myös juhannukseen tai johnkin vastaavaan juhlaan, sillä kaupungille pystytettiin lavoja ja kojuja. Kosice oli han mielenkiintoinen vierailukohde, mutta kyllä se tuli yhdessä aamupäivässä nähtyä ellei halua kunnolla paneutua museoihin ja kirkkoihin. Tietysti Slovakiassakin on varmasti puolensa ja tämä meidän vuorokausi oli vain pintaraapaisu, mutta jotenkin jäi kuitenkin sellainen fiilis, että en tänne ainakkaan ihan heti ole tulossa uudelleen. Mutta saatiimpahan taas yksi maa käytyjen listalle!

Seuravaksi Unkari ja Budapest. Tässä myös meille molemmille uusi tuttavuus. Tajusin myös juuri, että tästä on tulossa ensimmäinen juhannus kun en ole Suomessa. Saasnähdä millianen keskikesäjuhla saadaan vietyttä Budapestin vilskeessä.