Toukokuussa 2011 (15.5-25.5.) lähdin ensimmäistä kertaa reissuun yksin. Tai oikeastaan vain matkustin yksin, sillä määränpäässä Espanjan Valenciassa odotti hyvä ystäväni, joka oli siellä silloin opiskelijavaihdossa. Totta puhuakseni en ollut aiemmin edes kuullut Valenciasta eikä se tosiaan ollut kohde, jonne ajattelin seuraavaksi matkustaa. Olin haaveillut lähinnä pääseväni uudelleen iki-ihanaan Barcelonaan, jossa olen lapsena vieraillut. Valencia on Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki, joka sijaitsee maan
itäosassa Välimeren rannalla.
No tarkistin kartasta missä Valencia sijaitsee ja varasin Ryanairin todella halvat lennot. Minulla oli mennessä mukanani vain käsimatkatavarat ja jos oikein muistan lento Tampere-Oslo-Valencia maksoi vaivaiset parikymmentä euroa. Takaisin lennettiin Alicante-Tampere ja yhden laukun kanssa. Tämä taisi olla jotakin viidenkymmenen euron paikkeilla. Halpaa kuin saippua 😀
Valencia oli yllättävä kaupunki. Siellä historia ja modernismi elävät sulassa sovussa. Uusin ja merkittävin nähtävyys on varmasti vuonna 2004 valmistunut Ciutat de les Arts i de les Ciències eli Valencian taide- ja tiedekeskus. Rakennelma on huikea. Kyseessä on suuri rakennusten kokonaisuus, jossa vietetään niin vapaa aikaa kuin tehdään töitäkin. Paikalla on mm. valtamerikeskus, tiedekeskus, Imax-elokuvateatteri sekä teatterin. Lisäksi täällä järjestetään suuria konsertteja ja konferensseja. Lasi ja futuristiset rakennukset miellyttivät ainakin omaa silmääni ja viihdyin paikassa.
Vastapainoksi tiedekeskukselle kaupungin varsinaista keskustaa hallitsee perinteisempi tyyli. Kaupungin keskusta on vanhaakaupunkia ja täynnä toistaan hienompia rakennuksia, museoita ja kirkkoja. Keskusta on myös hyvin sokkeloinen ja kartta kannattaa ottaa mukaan. Talot ovat rakennettu hyvin tiiviisti, eivätkä kadut ole turhan leveitä.
Kaupungissa on paljon puistoja, joissa mekin kävimme moneen otteeseen picnikillä. Kyseessä on rannikko kaupunki ja ranta on lyhyen matkan päässä, muuta trendikkäät espanjalaiset tuntuivat viihtyvän puistojen suojissa jopa rantaa paremmin. Kaupunki oli erittäin siisti ja puhdas, toisin mitä etelän suurkaupunkeihin tottunut. Kaupunkia halkoi tosiaan monta kilometriä pitkä puisto, josta löytyy niin nähtävyyksiä, suihkulähteitä, loistavia picnik-paikkoja, lasten leikkipaikkoja ja jopa koirille oma uima-allas. Koirat olivat muutenkin paikallisten suosiossa, sillä lähes jokaisen vastaantulijan rinnalla tassutteli ties minkä näköinen karvaturri.
Ja sitten tärkeimpään. Jokainen varmasti muistaa, miten ikimuistoinen urheiluvuosi 2011 oli? Eikö? 😀 Suurena jääkiekkofanina eniten tässä tosiaan harmitti se, etten ollut Turun torilla juhlimassa Leijonien maailmanmestaruutta! Onneksi saimme viritettyä kisastudion myös espanjan lämpöön ja meitä kokoontui muitakin suomalaisia peliä seuraamaan. Selostus oli muistaakseni jollain kummallisella kielellä, eikä kukaan siitä mitään ymmärtänyt, mutta kuva oli tärkein. Voittoa lähdettiin toki juhlistamaan Espanjan yöhön, mutta jostakin syystä bileet eivät olleet yhtään niin railakkaat kuin täällä koti suomessa. No hirveän ylpeitä oltiin pojista kuitenkin <3
Rantaviivaakin kaupungista toki löytyy. Tasaista vaaleaa hiekkaa kilometritolkulla. Täällä meni kevyesti yksipäivä ja siltä näytti myös iho kun päästiin takaisin kämpille. Välimeri suorastaan kutsui luokseen. Lämpötilan ollessa jopa yli 30 astetta ei uimista voinut vastustaa. Ranta on myös hyvin lapsiystävällinen, sillä se on matala eikä aallokkokaan ole koskaan kovin voimakas. Ainoana haittapuolena voinee mainita todella hienon hiekan, joka leviää tuulen mukana kaikkialle! Eli rannalta lähtiessä voi olla varma, että laukussa on muutama kilo ylimääräistä tavaraa. Yksi seurueestamme onnistui palamaan ihan oikeasti pahasti jo toukokuussa eli kyllä sitä aurinkorasvaa kannattaa käyttää…
Totta kai reissulla tuli myös juhlittua ja yhden illan vietimme suuressa ja upeassa yökerhossa nimeltään Lumbra, jossa riittää menoa aamu seiskaan saakka. Kysessä oli ns. ”ulkoilma” yökerho. Paikka oli siis periaatteessa ulkona, mutta tuossa päällä oli tuollainen metalli häkkyrä. Sisäänpääsymaksu oli muistaakseni joitakin kymmeniä euroja, mutta sillä sai myös drinkkilippuja. Kovin montaa drinkkiä täällä ei tarvinnut juoda, sillä alkoholin annostelussa ei tosiaan käytetty mittaa. Miljöö oli upea ja bileet hyvät. Voin kertoa, että kuusi tuntia tanssilattialla on aikamoinen urheilusuoritus. Onneksi tuli juhlittua silloin kuin jaksoi, nyt ei enää jaksa!
Ruoka oli paitsi halpaa myös erittäin hyvää. Kaupassa elintarvikkeet ovat noin puolet suomen hintatasosta, tosin tuontituotteet ovat kalliita. Ravintola ruokailussa suosittelen ehdottomasti pienempiä paikkoja keskustan ulkopuolella. Minulla oli tietysti hyvät oppaat mukana, mutta kannattaa ehdottomasti lähtemään hieman kauemmaksi. Ruoka on paitsi halvempaa myös usein parempaa ja annokset suurempia. Ainakin tapakset ja paella on kokeilemisen arvoisia. La paella valenciana on Valencian oma versio perinteisestä espanjalaisesta paellasta, siinä on katkarapuja sekä kanin ja broilerin lihaa, namnam. Erittäin hyvää ja annokset valtavia! Matkalla kannattaa maistaa myös valkoista maidon tapaista juomaa, jota valmistetaan kasvin juurista ja vedestä. Sitä ei voi kuvailla oikein muuten kuin erikoiseksi, hyvää mutta erilaista.
Kävimme myös katsomassa perinteistä Espanjalaista flamencoa pienessä hämyisessä kapakassa. Juurikin sellaisessa mihin en tavallisena turistina välttämättä osaisi eksyä. Esitys oli upea ja siitä välittyi hyvin vahvasti tanssijan tunteet. Flamenco on yllättävän vihainen tanssi, sellaiset muistikuvat siitä ovat jääneet.
Ostoskeskuksia löytyy monia ja hintataso on suomea halvempi. Jos vain on mahdollista kannattaa etsiä markkinoita, joita järjestetään aamupäivisin, eri päivinä, eri puolilla kaupunkia. Ystäväni kotikadulla oli maanantai markkinat, joilla teimmekin paljon kivoja löytöjä. Esimerkiksi kenkiä, huiveja ja koruja sai edulliseen hintaan. Vaatteita oli hieman vaikea ostaa, sillä sovitus mahdollisuutta ei ollut ja koot melko pieniä.
Valencia ei kuitenkaan ole perinteinen turistikaupunki ja sen huomaa myös katukuvassa. Turistiliikkeitä ja kaupustelijoita ei juurikaan kadunvarsilta löydy ja paikallisten englannin kielen taito on olematon. Edes poliisit eivät ymmärtäneet meitä kun yritimme kysellä tietä. Ravintoloissa ruokalistat ovat usein van espanjaksi tai Valencian omalla murteella, eli edes auttava espanjan taito tulee tarpeeseen. Toisaalta ihmiset ovat hyvin ymmärtäväisiä ja kehonkielellä, kynällä ja paperilla saa paljon aikaan.