Tässä on blogi jäänyt syksyn, talven ja jo keväänkin aikana valitettavasti vähän paitsioon. Kiirettä voi aina syyttää, mutta kyllä näitä tekosyitä löytyy muitakin. Rehellisesti sanottuna väsymys on ollut aika kova ja jaksaminen koetuksella. Syytä tähän en varsinaisesti osaa sanoa. Lieneekö sitten kaamosväsymystä tai liittyen myastheniaan.. toki töissäkin on pitänyt kiirettä, mutta en ainakaan tunnista kokevani minkäänlaista työstressiä. Itseasiassa stressi tässä lievittyi vähän töiden suhteen, sillä sain tiedon jatkosta ainakin tämän vuoden loppuun. Määräaikaisen pätkätyöläisen iloja 😀
Nyt kuitenkin kun kevät on tässä jo hyvässä vauhdissa, niin olisi hyvä päivittää kuulumisia ja vähän suunnitelmia tälle vuodelle.
Moikka maailma!
Kirjoitan tätä blogia ennen kaikkea itselleni. Se on tapa, jolla voin käsitellä unelmiani ja tavoitteinani. Paikka, jonne voin paeta kun arki nakertaa liian kovaa. Lapsuudessani kuvat ja muistot kerättiin valokuva-albumeihin ja kirjoitettiin päiväkirjoihin. Tämä blogi olkoon modernimpi versio näistä. Lisäksi se on julkinen, sillä tahdon että muutkin voivat inspiroitua matkoistani. Blogi on myös oiva tapa säästää tarinoita jälkipolville, mutta samalla tietenkin myös itselleni. Palaan usein vanhoihin muistoihin katsomalla valokuvia ja jos niihin on vielä tekstikin, niin mikä sen parempaa.
Olen 28-vuotias naisen alku. Olen matkustanut enemmän ja vähemmän elämäni aikana, lähinnä perheen, ystävien sekä avomieheni kanssa. Olen tehnyt pakettimatkoja sekä omatoimimatkoja, autoreissuja ja reppureissannutkin. Eurooppaa on tullut koluttua melko paljon. Kaikille mantereille en vielä ole päässyt mutta tavoitteet ovat korkealla. Maailmanympärimatka on edelleen yksi suurimmista unelmistani. Haluan irtautua oravanpyörästä ja lähteä kokeilemaan omia sekä maailman rajoja. Matkoilta halua uusia kokemuksia ja elämyksiä, nähdä upeita maisemia sekä tutustua kohteen tapoihin, kulttuuriin ja historiaan. Matkani voivat sijoittua vuoristosta sademetsään tai miljoona metropolista pieneen maalaiskylään. Merenpinnan allakin on käyty, joten toistaiseksi vain taivas on rajana.
Suuri haluni toteuttaa unelmani ja nautti elämästä täysillä joka hetki, kumpuaa vuodesta 2010, jolloin elämäni mutkistui kertaheitolla. Pitkien ja omituisten oireiden jälkeen sain diagnoosin harvinaisesta neurologisesta sairaudesta Myasthenia graviksesta. Se oli silloin, 22-vuotiaalle, hetkeksi maailman loppu. Kyseessä on lihasheikkous sairaus, joka vaikuttaa minulla kaikkiin kehon tahdonalaisiin lihaksiin. Siihen ei kuole, mutta se ei parannukkaan. Tällä hetkellä sairaus on lääkkeillä melko hyvin hallinnassa, mutta edelleen väsymys oireita ilmenee. Myös kuumuus saattaa pahentaa oireitani. Vaikka olen oppinut elämään sairauden kanssa ja myös reissannut paljon diagnoosin jälkeen, on se silti asia, joka minun on aina otettava huomioon kaikkialla. Minun on aina mietittävä voinko tehdä jotain vai en. Rakasta extreme urheilua, jännitystä ja adrenaliinin virtausta suonissa. Myasthenian vuoksi minun on kuitenkin laitettava turvallisuus etusijalle ja mietittävä mihin todella fyysisesti pystyn. Vaikka en enää köysiradoilla roikukaan, niin laskuvarjohyppy, benjihyppy sekä vaeltaminen Machu Picchuun ovat edelleen top 10 -listallani. Blogissa tullaan siis jonkin verran myös sivuamaan matkustelua ja elämää tämän sairauden kanssa. Ja mikäli ihmettelette mitä tuo MG tuolla yläpalkissa meinaa, niin se on juurikin Myasthenia gravis = MG
Tällä hetkellä työskentelen itse kokopäiväisesti ja avomieheni toimii yrittäjänä. Ikävä tosiasia tietenkin on, että työnteko rajoittaa harrastuksia. Jostain se matkabudjetti on kuitenkin kerättävä kasaan. Reissata yritämme kuitenkin niin paljon kuin mahdollista, myös lähellä ja kotimaassa. Arjen keskellä vaihtelua tuovat myös teatterit, näyttelyt, konsertit sekä ruoka, joista tulen myös kirjoittamaan blogissa. Kirjoitan blogia pääasiassa itse, mutta voi olla, että välillä saadaan myös vierailevia kirjoittajia.
Tervetuloa jakamaan unelmani sekä unelmoimaan kanssani.
-Sari-