Pääsiäinen sateisessa Irlannissa

Kuten jo sanottua pääsi matkakuume ja vieroitusoireet lentokoneesta Australian reissun jälkeen jo niin koviksi, että oli otettava hoitokeinot käyttöön. Pikaisena parannuskeinona toimi pääsiäisloma ja 5pv Irlannissa. Lensimme Dubliniin, joka myös toimi tukikohtana parille retkelle. Tarkoitus oli alunperin vuokrata auto ja ajella itse muutama päivä saarta ympäri, mutta päädyttiin lopulta valmisretkiin. Eipähän tarvinnut stressata vasemmanpuoleisesta liikenteestä tai muutenkaan navigoinnista. Kevät on ollut nyt sen verran hetkistä, että ihan perinteinen loma tuli nyt tarpeeseen.

Tosiaan lähdettiin pitkäperjantaina aamu lennolla ja takaisin tultiin keskiviikko iltana. Helsinkiin mentiin jo torstai illalla kun bongasin pääsiäisen kunniaksi erikoistarjouksen Clarion Hotel Helsinki Airportista. Näin saatiin nukkua pari tuntia pidempään kun hotellilta oli kentälle matkaa vain pari minuuttia

Olen pitkään halunnut Irlantiin lähinnä sen mahtavan luonnon vuoksi. Saari on karun kaunista ja täynnä historiaa. Ikävä kyllä sää ei oikein suosinut meitä ja lähestulkoon joka päivä satoi enemmän tai vähemmän. Retkipäiville osui onneksi melko hyvät ilmat, joten niistä saatiin kaikki irti.

Itse Dublin oli yllättävän pieni kaupunki. Aika hyvin verrattavissa mielestäni jopa Turkuun 😀 Koko kaupunki oli saavutettavissa kävellen ja olikin tosi kiva vain kuljeskella ympäriinsä. Dublin kuuluu myös niihin kaupunkeihin, joissa sade ei niinkään haitannut tai pilannut koko reissua. Ehkä tähän vaikutti jo ennakkoasenteeni siihen, että Irlannissahan nyt sataa aina. Dublin oli kuitenkin koko harmaudessaan silti hyvin eläväinen ja sympaattinen kaupunki. Mutta kyllä katukuvasta huomasi myös sen nurjan puolen: Kodittomuus ja päihteidenkäyttö ei voi jäädä keneltäkään huomaamatta. Huomaamatta eivät jääneet myöskään aivan järkyttävän lyhyet minihameet, jotka tuntuivat olevan suurinta huutoa juuri nyt. Luulin, että tuo muoti meni jo kymmenen vuotta sitten..

Turisti kohteista voinen mainita Guinness Storehousen, joka on Guinnessin historiasta ja oluen valmistuksesta kertova museo. Se on rakennettu Guinnessin vanhaan tehtaaseen ja onkin miljöönä aika hieno. Museo oli kaikkiaan 7 kerrosta ja ylimmässä kerroksessa odottaa hieno näköalaravintola. Tai no, jos ei olisi satanut ja ikkunat olleet huurussa, niin ehkä se näköala olisi ollut hieno 😀

Toinenkin mainitsemisen arvoinen kohde liittyy alkoholiin ja on Jamesonin viskitehdas, jossa pääsee tutustumaan viskinvalmistuksen saloihin. Myös tämä on rakennuttu Jamessonin vanhaan tehtaaseen, joka tosiaan on sijainnut keskellä Dublinia. Nykyisin tehdas on isompana maaseudulla lähempänä peltoja. Täällä pääsi myös vertailemaan Irlantilaisen, Skottilaisen ja Jenkkiläisen viskin eroja. Arvaatteko mikä oli oma suosikkini? 😉

 

Kaupungista löytyy myös Kilmainham Gaol -vankila, jossa olisin halunnut vierailla, mutta kävijämäärä on hyvin rajattu eikä onnistuttu saamaan lippuja. Tietysti myös Temple Baarissa piti vierailla.
Ruoka ja ruokakulttuuri ei Irlannissa nyt ole mikään päätä huimaava. Tai no siis..makuasioista ei voi kiistellä, mutta itse en tuollaisesta melko rasvaisesta ja tukevasta bubiruuasta juurikaan innostu. Tosin oli kaupungissa nähtävissä myös niin sanottuja uusia tuulia ja trendikkäitä, moderneja pieniä ravintoloita löytyi aina silloin tällöin. Erikseen pitää mainita tähän Urbanity, jossa syötiin aivan mahtava aamiainen. Helppo yhdistää esim. vierailuun Guinnessin tai Jamesonin tehtaalla.

Illallispaikaksi taas voisi suositella Rustic Stone nimistä modernia fuusioravintolaa. Astetta kalliimpi, mutta erittäin hyvä. Tänne pöytävaraus on suositeltavaa. Perinteisemmän irlantilaisen ruuan ystävälle voisi suositella Turk’s Head ravintolaa Temple baaria vastapäätä.

Edellisen ja sen ainoan kerran aiemmin olen maistanut ostereita meidän jenkkilän reissulla ja silloin en niistä todellakaan innostunut. Irlannissa ostereita oli tarjolla kuitenkin melkein jokaisen ravintoalan ruokalistalla ja olihan niitä sitten pakko maistaa. Oikeastaan päästiin oikein makuun ja syötiin näitä lopulta varmaan neljä tai viisi kertaa. Niin ja olivat siis joka kerta oikein hyviä ja tuoreita.


Tehtiin myös kaksi retkeä: toinen Pohjois-Irlantiin, Britannian puolelle ja toinen saaren länsirannikolle. Viisi päivää Dublinissa olisi ollut liikaan. Tuo kolme meni hyvin ja siinä ajassa ehti kaupungin nähdä oikein hyvin. Molemmat retket valikoituivat netistä lukemieni suositusten sekä Pinterestistä löydettyjen kuvien perusteella ja keskittyivät siis luontonähtävyyksiin. Retket otettiin Paddywagon Toursin kautta, joka oli edullinen ja osoittautui oikein hyväksi valinnaksi. Voi siis suositella lämpimästi muillekin. Opas/bussikuski oli hauska ja kertoili tarinoita kohteista sekä Irlannista yleisesti. Cliff of Moher Tour from Dublin maksoi 40€/nenä ja Giant’s Causeway Tour From Dublin 60€/nenä. Molemmat olivat kokopäivä retkiä ja kestivät sen 12 tuntia.

Cliff of Moher Tourilla ajettiin Irlannin länsirannikolle. Matkalla pysähdyttiin Kinvara nimisessä pikkukylässä, jonka jälkeen ajettiin ”Wild Atlantic Way” reittiä pitkin rannikkoa upeissa jylhissä ja karuissa maisemissa Burrenin kansallispuistoon, joka on yksi Irlannin kuudesta kansallispuistosta. Burrenissa sijaitsee myös ns. ”Mini Cliffs” eli pienois versio The Cliffs of Moherista.

Ennen pääkohdetta pysähdyimme vielä syömään Doolin kylässä. Mikäli olisi matkassa omatoimisesti, niin Doolinissa oli muutamia yöpymismahdollisuuksia ja se toimiin myös tukikohtana tutustumiselle The Cliffs of Moheriin. Cliffs of Moher on yksi Irlannin suosituimmista turistikohteista. Paikka on toiminut mm. Harry Potter elokuvien kuvauspaikkana. Täällä oli aikaa kierrellä noin 1,5h, joka oli lopulta aika lyhyt aika mutta sateisella säällä toisaalta aivan riittävä.

Giant’s Causeway Tour vei meidät puolestaan Pohjois-Irlantiin ja itse ehkä odotin tätä retkeä jopa enemmän. Ensimmäinen pysähdys oli Dark Hedges, joka tunnteen King’s Roadina Game of Thronesissa. Tähän aikaan vuodesta puissa ei tietenkään ollut vielä lehtiä ja tie ei ollut ihan niin vakuuttava kuin olin ajatellut, mutta hieno kuitenkin.

Matkaa jatkettiin jälleen rannikkotietä Carrick-A-rede Rope Bridgelle. Sillan ylitys oli aika siisti kokemus, varsinkin tällaiselle semi korkeanpaikanpelkoiselle 😀 Voin kuitenkin sanoa, että riippusilta maisemineen oli must-kokemus tällä reissulla. Sillalle on parinkymmenen minuutin, noin 1km, kävely parkkipaikalta. Meillä sillalle pääsy kuuluin retken hintaan, mutta olisikohan muuten ollut 5 puntaa.. Ja tosiaan täällä on käytössä punnat, sillä ollaan Brittien puolella. Irlannissahan käyvät kotoisasti eurot. Riippusilta on 20 metriä pitkä ja sijaitsee 30 metrin korkeudella meren pinnasta. Sen ylittämällä pääsee pienelle saarelle. Silta on auki ympäri vuoden (sääolot huomioon ottaen).

Seuraava pysähdys oli Giant’s Causeway, joka on noin 40 000 yhteen liittyneestä basalttipylväästä koostuva nähtävyys. Kivien päällä saa vapaasti kävellä ja istuskella, osalla oli eväätkin mukana. Maisema oli jotenkin taianomainen ja on helppo ymmärtää, miksi tämä on Pohjois-Irlannin suosituimpia nähtävyyksiä.

Paluumatkalla pysähdyttiin vielä kuvaamaan Dunluce linnaa ennen kuin ajettiin Belfastin kautta takaisin Dubliniin. Belfastissa aikaa oli noin tunti kierrellä omatoimisesti keskustassa. Sunnuntaina siellä ei tosin ollut mitään auki.

Tässä vielä Google mapsin kartta johon merkkailen itselleni aina tärkeimmät kohteet muistiin, joten tästä näkyy esim. nuo mainitsemani ravintolat, nähtävyydet sekä meidän hotelli. Hotelli oli 2017 valmistunut The Address at Dublin 1. Hotelli oli sellainen ihan jees. Uudeksi hotelliksi ei kuitenkaan mitenkään erikoinen. Näkymät meidän ikkunasta oli ahtaalle takapihalle, mutta eipä niitä nyt paljoa tullut kateltua. Rauhallinen hotelli, eikä liikenne ainakaan meitä häirinnyt vaikka iso tie vieressä olikin. Hotelli oli myös kävelyetäisyydellä keskustasta. Rautatieasema ja bussiasema olivat vieressä, että jos niillä aikoo liikkua, niin sitten erittäin hyvä valinta. Aamiaista meillä ei ollut, joten siitä en osaa sanoa.

Irlanti oli kiva kokemus, että enemmän siitä olisi vielä saanut irti jos olisi liikkunut ympäri saarta. Tämän kokemuksen pohjalta suosittelisin viikon reissua ja auton vuokrausta. Dubliniin riittää se 2-3 päivää oikein hyvin, joten toimii toisaalta myös viikonloppukohteena.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

You may also like

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *